Nykyisessä muodossaan draama ja teatteri poikkeavat melko vahvasti siitä, millaisiksi ne alkuperäisinä luokiteltiin. Draaman ja teatterin historiaa käsitellään tarkemmin erillisissä artikkeleissa tällä sivustolla ja tässä tekstissä pureudutaan modernin ajan teatteriin ja draaman käsitteeseen nykyaikana.

Teatteri on monimuotoista

Modernina aikana teatteri on hyvin monimuotoista ja siihen kuuluu perinteisen monologi- ja dialoginäytelmän ohella esimerkiksi musiikkiteatteria ja tanssia. Teatteri on saanut erilaisia muotoja erityisesti viimeisen 200 vuoden aikana. Osa teattereista on myös profiloitunut aivan tietynlaiseen teatterin muotoon esimerkiksi nuoristoteatteriin tai komediaan.

Suomessa ammattiteattereita toimii yli 100 ja tähän päälle on runsaasti harrastajateattereita. Suomalaiset arvostavat teatteritaidetta ja kulttuuria, huolimatta siitä, että kansalla on maine joukkona, jonka tärkeysjärjestyksessä jääkiekko ja formula 1-sarja on ykkössijalla. Erityisesti pääkaupunkiseudulla käydään ahkerasti katsomassa eri teatteri- ja kulttuurialan esityksiä ja monet vanhat klassikot ovat edelleen suosiossa.

Moderni draama

Modernin draaman luojina voidaan pitää norjalaista Henrik Ibseniä ja saksalaista Bertolt Brechtiä. He vaikuttivat molemmat ajalla, kun draama alkoi saada omia suuntauksiaan Keski- ja Pohjois-Euroopassa ja kansalliset vaikutteet näkyivät yhä vahvemmin. Aiemmin oli toki jo saatu syvästi englantilaisia vaikutuksia muun muassa Shakespearen näytelmien myötä, mutta Ibsen ja Brecht toivat näytelmäkirjallisuuteen myös täysin uudenlaisia vaikutteita.

Ibsenin vaikutus oli tuoda draamaan realismia ja ravistella viktoriaanisia arvoja ja yhteiskunnan tekopyhyyttä tiettyjen normien suhteen. Hänen näytelmistään ottivat vaikutteita myös monet muut myöhäisviktoriaanisen ajan tunnetut vaikuttajat, kuten Oscar Wilde. Hän toi realismin esille uudella tavalla ja insipiroi muun muassa suomalaista tunnettua näytelmäkirjailijaa ja naisten oikeuksien puolustajaa Minna Canthia.

Saksalainen Bertolt Brecht puolestaan vaikutti Ibseniä myöhemmin draamaan, erityisesti 1930-luvulla. Hänellä oli runsaasti ideologisia ajatuksia ja Brecht perehtyi muun muassa Karl Marxin teoriaan ja tunnustautui ideologisesti kommunistiksi, vaikka ei kuulunutkaan poliittiseen puolueeseen. Brechtin tyyliä voidaan luonnehtia eeppiseksi. Hän halusi monesta aiemmasta näytelmäkirjailijasta poiketen vedota katsojan järkeen, ei tunteisiin. Tarkoituksena oli etäyttää katsoja ja samalla tarjota kuitenkin näytelmän kokemus. Tämä oli draaman saralla aivan uutta.

Brecht ja Ibsen jättivät jälkeensä niin merkitykselliset suuntaukset, että heitä voidaan suorastaan luonnehtia modernin draaman isähahmoiksi. Heidän jälkeensä on kehittynyt monia viitteellisiä suuntauksia draaman saralla.