Draamalla tarkoitetaan teatterin yhteydessä näytelmäkirjallisuuden alaa, joka on tarkoitettu ennemmin esitettäväksi kuin luettavaksi. Draama on nykyisin vakiintunut elokuvapuolella omaksi kategoriakseen, joka viittaa dramaattisiin tapahtumiin tai tragedioihin – samoin termiä käytetään myös puhekielessä. Sanan etymologia on kuitenkin monimutkaisempi. Draama viittaa antiikin Kreikkaan, jossa se kuvasi nimenomaan näytelmiä ja näyttelijöiden tapaa kuvata tapahtumia dialogin eli kaksinpuhelun tai monologin eli yksinpuhelun avulla.

Teatterin juuret ovat antiikin ajalla, draama kehittyi aiemmin

Länsimaisessa historiassa teatterin oletetaan alkaneen antiikin ajoilla. Aasiassa ja muualla maailmassa alalla on omanlaisensa historia. Jo ennen teatterin alkua on voitu löytää viitteitä draamasta esimerkiksi monien uskonnollisten rituaalien yhteydessä. Varsinaiseksi näytelmäkirjallisuudeksi draama muotoutui klassisella ajalla, antiikin Kreikassa noin 900-300 ennen ajanlaskun alkua. Tämä vaati luonnollisesti myös luku- ja kirjoitustaidon kehittymistä ja kaupungistumista, jolloin eri yhteiskuntaluokat vapautuivat erilaisiin toimiin.

Ensimmäisenä kirjallisena draamateoksena pidetään kreikkalaisen filosofi Aristoteleen Runousoppia, joka kirjoitettiin 330-320 ennen ajanlaskun alkua. Runousopissa määritellään erilaiset kerronnalliset mittarit ja Aristoteleen mukaan kerronta voidaan jakaa tragediaan, komediaan ja epiikkaan. Nämä kolme draaman lajia toimivat vielä nykyäänkin näytelmäkirjallisuudessa kategoriona, mutta luonnollisesti nämä kategoriat ovat kehittyneet vastaamaan oman aikansa ilmiöitä ja kulttuuria.

Antiikin Kreikasta draama levisi myös Rooman imperiumiin ja muokkautui ajan mukaan. Draaman ilmenemiseen ovat vaikuttaneet huomattavasti myös käytetty kieli ja se, miten säilyneet teokset ovat käännettynä eri kielillä, vaikuttaa huomattavasti siihen, miten ne tulkitaan uusilla alueilla nykyaikanakin.

Draama nykyaikana

Draama on saanut modernina aikana erilaisia muotoja ja jo renessanssin aikaan mukaan alkoi tulla esimerkiksi oopperaa ja muita kerronnallisia elementtejä dialogin ja monologin ohelle. Toisaalta tietyissä piireissä, kuten uskonnollisissa rituaaleissa, musiikki ja tanssi ovat aina kuuluneet olennaisena osana draamaan.

Nykyajan draama onkin huomattavasti alkuaikojen draamaa moniulotteisempaa ja siihen voidaan laskea kuuluvaksi useita eri taidemuotoja. Komediat ja tragediat ovat venyneet teatterilavojen ulkopuolelle esimerkiksi televisiosarjoihin ja elokuviin ja nykyteknologia on tuonut kerronnallisuuteen aivan uudenlaisia ulottuvuuksia, vähentäen toisaalta dialogin ja monologin merkitystä draamassa. Draama onkin saanut kokonaan uuden muodon elokuvissa ja teatterin draaman voidaan ajatella poikkeavan merkittävästi elokuvien draamasta.