Teatteri ja esiintyminen on yksi merkittävimpiä länsimaisen kulttuurin osia, ja sillä on ollut tärkeä osa myös historiassa. Teatterin avulla on voitu muun muassa heijastaa kansan tuntoja omana aikanaan, viihdyttää ja toisaalta myös käsitellä traagisiakin aiheita. Kulttuuri kuuluu olennaisena osana ihmisyyteen ja erilainen esittävä taide ei ole vaatinut esimerkiksi luku- tai kirjoitustaitoa, vaan viihteestä ovat voineet nauttia kaikki. Se on ollut siis tasapuolisemmin saatavilla eri yhteiskuntaluokille.

Juuret antiikin Kreikassa

Kreikkalaiset ovat monen länsimaisen kulttuuriperinteen alkujuuri, ja siihen kuuluu myös teatteri. Näytelmät oli tuohon aikaan jaettu suppeampiin kategorioihin, joista kerrotaan enemmän omassa artikkelissaan draamasta. Kreikassa näyttelijät hyödynsivät erilaisia naamioita, eivätkä naiset voineet toimia näyttelijöinä, tosin naisrooleja ei välttämättä varsinkaan varhaisvaiheessa ollut näytelmässä lainkaan.

Antiikin ajalla eli monia tunnettuja näytelmäkirjailijoita, jotka vaikuttivat osaltaan teatterikulttuurin kehittymiseen nykyisenlaiseksi. Heistä Aiskhylos oli tragedian luoja ja hänen näytelmänsä käsittelivät vahvasti yhteiskuntaa ja sen rakenteita. Sofokles toimi kirjoittamisen ohella myös pappina, poliitikkona ja sotapäällikkönä. Hän oli varsin tuottelias, kirjoittaen jopa 123 näytelmää, joista yksi oli Kuningas Oidipuksena tarina. Euripides puolestaan oli pioneeri naishahmojen esiin tuomisella ja hänen voidaan katsoa lähteneen kehittämään teatterin suuntaa eteenpäin. Euripideksen teoksiin kuuluu muun muassa Kyklooppi.

Antiikin Roomassa teatteri sai runsaasti vaikutteita komediasta, mutta muutti muotoaan kuitenkin esimerkiksi niin, että teatteri viihtellistyi entisestään ja oli yhä enemmän koko kansan huvia. Olihan Rooman valtakunnassa vallalla käsitys, jonka mukaan kansa vaati ’leipää ja sirkushuveja’ pysyäkseen tyytyväisenä.

Teatteri leviää

Jonkinlaista esittävää taidetta ja viihdettä on ollut oletettavasti aina osana lähes kaikkien yhteisöjen kulttuuria, mutta kaupankäynnin ja löytöretkien mukana teatteri levisi myös muualle Eurooppaan ja esimerkiksi keskiajalla teatteri oli saanut jo useampia eri muotoja. Renessanssiajalla erityisesti Englannissa näytelmäkirjallisuus ja teatteri otti suuria harppauksia ja teemoihin vaikutti suuresti käynnissä oleva uskonpuhdistus. Näiltä ajoilta on peräisin muun muassa useita William Shakespearen näytelmiä, joissa käsitellään niin tragediaa kuin komediaakin.

Suomessa näytelmiä alettiin esittää 1600-luvun puolivälissä aluksi akateemisissa piireissä koulunäytelminä Turun seudulla. Sieltä ne levisivät aluksi kaupunkeihin, myöhemmin myös syrjäseuduille.